Villimehiläiset vaarassa

Euroopassa elää huomattava määrä hunajamehiläisiä, jotka eivät kuulu mehiläishoitajien ylläpitämiin pesiin.

Nämä vapaana elävät yhdyskunnat jäävät helposti huomaamatta, mutta ne ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta.

Uusi tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että niiden tulevaisuus voi olla epävarma. Mallinnuksen perusteella vapaana elävien mehiläisyhdyskuntien määrä voisi vähentyä voimakkaasti, jos hoidetuista yhdyskunnista ei jatkuvasti siirtyisi uusia yksilöitä niiden joukkoon.

Piilossa elävä osa Euroopan mehiläiskannasta

Lännenhunajamehiläinen Apis mellifera yhdistetään yleensä mehiläistarhoihin ja hoidettuihin pesiin. Osa yhdyskunnista elää kuitenkin itsenäisesti luonnossa tai puoliluonnollisissa ympäristöissä. Ne voivat rakentaa pesänsä esimerkiksi vanhojen puiden koloihin, kallioiden suojaisiin aukkoihin tai muihin sopiviin paikkoihin.

Vapaana elävien yhdyskuntien arvioidaan muodostavan noin kuudesosan Euroopan hunajamehiläiskannasta. Niiden merkitys ei rajoitu pelkästään lukumäärään, sillä ne tarjoavat tutkijoille mahdollisuuden tarkastella, miten mehiläiset selviytyvät ilman jatkuvaa ihmisen hoitoa.

Hoidettujen ja vapaana elävien mehiläisten raja ei myöskään ole täysin selvä. Parvi voi lähteä mehiläistarhalta ja perustaa uuden yhdyskunnan puun koloon. Toisaalta hoidettujen yhdyskuntien nuoret kuningattaret voivat pariutua vapaana elävien yhdyskuntien koiraiden kanssa.

Merkittävä väheneminen uhkaa

Conservation Science and Practice -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin useista Euroopan maista kerättyjä tietoja vapaana elävistä hunajamehiläisyhdyskunnista. Tutkijat yhdistivät havaintoja yhdyskuntien selviytymisestä väestömallinnukseen arvioidakseen, miten kannat kehittyisivät ilman jatkuvaa täydennystä hoidetuista yhdyskunnista.

Mallinnuksen perusteella yhdyskuntien mediaanimäärä voisi pienentyä noin 56 prosenttia kymmenessä vuodessa. Tulos oli keskeinen osa arviota, jossa tarkasteltiin vapaana elävien hunajamehiläisten suojelutilannetta Euroopan unionissa.

Tilanne ei kuitenkaan ole samanlainen kaikkialla. Joillakin alueilla vapaana elävät yhdyskunnat ovat pysyneet suhteellisen vakaina, kun taas muualla ne ovat huomattavasti alttiimpia vähenemiselle. Esimerkiksi Englannissa on dokumentoitu yhdyskuntia, joiden kannat ovat säilyneet melko vakaina.

Tutkimustieto on silti monilta osin puutteellista. Yli 1 600 pesimäpaikkaa 15 maassa on dokumentoitu, mutta kattavia tietoja vapaana elävien mehiläisten kokonaismäärästä ja pitkäaikaisista kehityssuunnista ei ole saatavilla kaikkialta Euroopasta.

Geneettinen monimuotoisuus on arvokasta

Vapaana elävät yhdyskunnat voivat sisältää arvokasta geneettistä vaihtelua. Toisin kuin hoidetut mehiläisyhdyskunnat, ne joutuvat selviytymään ympäristön ja biologisten uhkien keskellä ilman samanlaista ihmisen vaikutusta.

Tällaisissa oloissa luonnonvalinta voi suosia ominaisuuksia, jotka auttavat mehiläisiä sopeutumaan paikallisiin olosuhteisiin. Euroopan vapaana elävät populaatiot voivat myös säilyttää alueellisiin mehiläiskantoihin liittyviä geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat harvinaistuneet hoidetuissa populaatioissa.

Tutkijoille villit yhdyskunnat ovatkin enemmän kuin luonnossa eläviä mehiläispesiä. Ne voivat toimia geneettisen monimuotoisuuden varastoina, joiden avulla voidaan tutkia esimerkiksi sopeutumiskykyä, taudinsietoa ja selviytymistä muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.

Uhkat tulevat monesta suunnasta

Vapaana elävien mehiläisten vähenemiselle ei vaikuta olevan yhtä yksittäistä syytä. Yksi keskeinen tekijä on sopivien pesäpaikkojen saatavuus. Vanhojen puiden ja luonnollisten kolojen väheneminen voi pienentää mahdollisten pesäpaikkojen määrää.

Myös maiseman muutokset voivat vaikuttaa mehiläisten elinolosuhteisiin. Jos kukkivien kasvien määrä ja monipuolisuus vähenevät, mehiläisille voi olla tarjolla vähemmän siitepölyä ja mettä.

Lisäksi loiset ja taudinaiheuttajat muodostavat merkittävän haasteen. Varroapunkki on yksi tunnetuimmista hunajamehiläisten terveyteen vaikuttavista uhkista. Myös altistuminen maatalouden kemikaaleille voi vaikuttaa yhdyskuntien selviytymiseen.

Tutkijat nostavat esiin myös nykyiseen mehiläistarhaukseen, jalostukseen ja yhdyskuntien siirtämiseen liittyviä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa vapaana elävien populaatioiden tilanteeseen.

Mitä uhanalaisuusluokitus tarkoittaa?

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut Euroopan unionin alueen villinä elävät hunajamehiläiset uhanalaisiksi. Luokitus tarkastelee vapaana eläviä populaatioita erillisenä suojelukysymyksenä, vaikka kyseessä on sama laji kuin kaupallisesti hoidetuissa pesissä elävillä mehiläisillä.

Arvioinnissa olennaista on se, pystyvätkö vapaana elävät populaatiot säilyttämään itsensä ilman jatkuvaa ihmisen apua. Jos kanta tarvitsee runsaasti uusia yhdyskuntia hoidetuista pesistä pysyäkseen elinvoimaisena, sitä ei voida pitää samalla tavalla itsenäisesti ylläpitävänä kuin täysin omavaraisesti lisääntyvää luonnonvaraista populaatiota.

Luonnollisia pesäpaikkoja kannattaa suojella

Vapaana elävien hunajamehiläisten suojelu edellyttää tutkijoiden mukaan huomiota myös niiden elinympäristöihin. Vanhat puut, monipuolinen kasvillisuus ja luonnontilaisemmat maisemat voivat tarjota sekä sopivia pesäpaikkoja että ravintoa.

Myös seurannan merkitys on suuri. Paremmat tiedot yhdyskuntien selviytymisestä, lisääntymisestä ja levinneisyydestä auttaisivat tunnistamaan alueet, joilla kannat ovat vakaita, pienenevät tai ovat erityisen eristyneitä.

Uudet tulokset nostavat esiin hunajamehiläisten suojelusta vähemmän tunnetun näkökulman. Suojelussa ei voida keskittyä ainoastaan hoidettuihin mehiläistarhoihin. Myös vapaana elävät hunajamehiläiset tarvitsevat sopivia elinympäristöjä voidakseen selviytyä itsenäisesti. Niiden säilyminen on samalla osa Euroopan luonnon monimuotoisuuden turvaamista.