Leijonien ruokailu uudistuu

Luonnossa elävien leijonien arki noudattaa ennalta arvaamatonta rytmiä.

Onnistuneen saalistuksen jälkeen ne saattavat ruokailla tuntikausia ennen pitkää lepojaksoa.

Seuraavan aterian ajankohta riippuu saalistusmahdollisuuksista, joten niiden elämässä vuorottelevat vilkas toiminta, ruokailu ja palautuminen.

Eläintarhoissa elävien leijonien ruokailuajat ovat yleensä ennakoitavampia.

Nyt australialaiset tutkijat ovat havainneet, että kokonaisten eläinten ruhojen sisällyttäminen huolellisesti suunniteltuun ruokintaohjelmaan voi kannustaa leijonia käyttäytymään luonnossa havaittavalla tavalla.

Applied Animal Behaviour Science -tiedelehdessä julkaistut tulokset voivat auttaa eläintarhoja kehittämään luonnollisempia ruokintakäytäntöjä.

Miksi ruokailutottumuksilla on merkitystä

Luonnonvaraiset leijonat syövät harvoin täsmälleen samaan aikaan joka päivä. Niiden ruokailurytmi riippuu saaliseläinten saatavuudesta, metsästyksen onnistumisesta ja lauman sisäisestä kilpailusta.

Kun leijonat saavat suuren eläimen saaliiksi, ne käyttävät paljon aikaa ruhon repimiseen, vetämiseen ja syömiseen. Nämä toiminnot vaativat fyysistä ponnistelua ja liittyvät niiden luontaiseen elinympäristöön ja käyttäytymiseen.

Eläintarhojen ruokavaliot suunnitellaan täyttämään ravitsemukselliset tarpeet, mutta ruoan valmistelu ja tarjoilu voivat vähentää mahdollisuuksia näihin toimintoihin. Tutkijat halusivat selvittää, voisiko kokonaisten ruhojen tarjoaminen vaikuttaa vankeudessa elävien leijonien käyttäytymiseen koko ruokailusyklin aikana.

Australialaisen kokeen toteutus

Tutkimuksen toteuttivat Adelaiden yliopisto ja Etelä-Australiassa sijaitseva Monarto Safari Park. Tutkijat seurasivat kolmea aikuista urospuolista afrikanleijonaa kolmen kuukauden ajan ja vertailivat niiden käyttäytymistä ennen kokonaisten ruhojen käyttöönottoa ja sen jälkeen.

Ruhojen tarjoaminen liitettiin jo käytössä olleeseen runsaaseen ruokailuun ja sitä seuraavaan paastoon perustuvaan ruokintarytmiin.

Kokeiluvaiheessa leijonat saivat noin 200 kilogrammaa ruhoja yhdeksän päivän välein. Ruokaa oli tarjolla enintään kolmen päivän ajan.

Kahdeksan infrapunakameraa tallensi leijonien toimintaa jatkuvasti, joten tutkijat pystyivät tarkastelemaan niiden käyttäytymistä sekä päivällä että yöllä.

Tarkka seuranta paljasti muutoksia, jotka ulottuivat huomattavasti pidemmälle kuin hetkeen, jolloin ruoka tuotiin aitaukseen.

Leijonat käyttivät enemmän aikaa syömiseen

Huomattavin ero liittyi ruokailun kestoon. Päivinä, jolloin kokonaisia ruhoja oli tarjolla, leijonat käyttivät syömiseen lähes kolme kertaa niin paljon aikaa kuin tavanomaisessa ruokailurytmissään.

Ne myös repivät, vetivät ja käsittelivät ruokaa useammin. Nämä toiminnot muistuttavat luonnonvaraisten leijonien käyttäytymistä onnistuneen saalistuksen jälkeen.

Tutkimusta johtanut Adelaiden yliopiston Lesia Hryhorenko selitti, että kokonaisten ruhojen tarjoamisesta oli ravitsemuksen lisäksi muitakin hyötyjä, sillä se antoi leijonille mahdollisuuden toteuttaa luontaisia ruokailutapojaan pidemmän ajan kuluessa.

Tulokset viittaavat siihen, että ruoan tarjoilutapa voi vaikuttaa merkittävästi eläinten aktiivisuuteen.

Luonnollisempi päivärytmi

Runsaiden aterioiden jälkeen leijonat lepäsivät ja palautuivat pidempään. Paastojakson edetessä niiden aktiivisuus alkoi vähitellen lisääntyä uudelleen.

Toistuva ruokailun, levon ja aktiivisuuden lisääntymisen rytmi muistutti luonnonvaraisilla leijonapopulaatioilla havaittuja luonnollisia syklejä.

Tulokset osoittavat, että ruokintarytmi voi vaikuttaa käyttäytymiseen useiden päivien ajan, minkä vuoksi pitkäaikainen seuranta on erityisen tärkeää.

Entä stressi ja aggressiivisuus?

Tutkijat tarkastelivat myös edestakaista kävelyä, joka on toistuvaa käyttäytymistä ja johon voi vankeudessa elävillä petoeläimillä liittyä odotusta tai turhautumista.

Vaikka edestakainen kävely lisääntyi tutkimuksen aikana hieman, se ei yleistynyt johdonmukaisesti paastojakson pidentyessä. Sen sijaan lisääntyminen liittyi ennakoitaviin tapahtumiin, kuten hoitajien saapumiseen ja siirtymiseen aitauksen eri osien välillä.

Tutkijat eivät havainneet ruhojen tarjoamisen yhteydessä aggressiivisuuden lisääntymistä tai häiriöitä leijonien keskinäisissä suhteissa.

Mitä tulokset merkitsevät eläintarhoille?

Apulaisprofessori Alexandra Whittaker korosti, että ruokintastrategioita pitäisi arvioida kokonaisten ruokailusyklien aikana, sillä käyttäytymismuutokset voivat jatkua useita päiviä aterian jälkeen.

Tutkimukseen osallistui kuitenkin vain kolme urospuolista leijonaa yhdessä eläintarhassa, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin tarkastella suurempia leijonaryhmiä ja yhdistää käyttäytymisen havainnointi eläinten hyvinvointia kuvaaviin fysiologisiin mittareihin.

Toistaiseksi tulokset viittaavat siihen, että huolellisesti suunnitellut ruokintarutiinit voivat tarjota vankeudessa eläville leijonille enemmän mahdollisuuksia luontaiseen käyttäytymiseen ja auttaa eläintarhoja ymmärtämään paremmin näiden voimakkaiden petoeläinten tarpeita.