Siemenkasvit

Hei, ystävät! Puhutaanpa asiasta, jonka olet luultavasti huomannut tietämättäsi: ympärillämme kasvavista kahdesta pääryhmästä siemenkasveja.

Olitpa kävelyllä metsässä tai tarkkailemassa kasveja omalla pihallasi, näet joko koppisiemenisiä tai paljassiemenisiä kasveja. Nimet saattavat kuulostaa monimutkaisilta, mutta kun opit perusteet, niiden erottaminen toisistaan on yllättävän helppoa.

Siementen tarina

Koppisiemenisten kasvien siemenet kehittyvät kukan sikiäimessä ja ovat suojaavan hedelmän ympäröimiä. Ajattele esimerkiksi omenaa, kirsikkaa tai tomaattia – niiden siemenet ovat turvallisesti hedelmän sisällä. Paljassiemenisten kasvien siemenet muodostuvat yleensä yksineuvoisiin käpyihin eli strobiluksiin, eikä niillä ole kukkia tai hedelmiä.

Kuvittele männynkäpy, niin ymmärrät, mitä tarkoitetaan ”paljailla siemenillä”. Siemenet sijaitsevat kävyn suomujen pinnalla suoraan ympäristön vaikutuksille alttiina.

Kukat, hedelmät ja kävyt

Kukat voivat olla yksineuvoisia, jolloin kasvi tuottaa erillisiä hede- ja emikukkia, tai kaksineuvoisia eli hermafrodiittisia, jolloin samassa kukassa on sekä hede- että emiosat. Tämä monimuotoisuus antaa koppisiemenisille kasveille suuren joustavuuden lisääntymisessä. Paljassiemeniset kasvit lisääntyvät yksinkertaisemmin käpyjen avulla.

Molemmissa kasviryhmissä pölytys tapahtuu siitepölyn välityksellä, mutta koppisiemenisillä on huomattavasti monipuolisemmat pölytystavat. Mehiläiset, perhoset, linnut ja jopa lepakot voivat pölyttää niitä, kun taas paljassiemeniset ovat pääasiassa tuulipölytteisiä.

Kasvutavat ja muodot

Koppisiemeniset kasvit ovat hyvin monimuotoinen ryhmä. Niihin kuuluu yksivuotisia ruohokasveja, köynnöksiä, pensaita ja valtavia puita. Niitä tavataan kaikkialla pienistä luonnonkukista suuriin tammiin. Paljassiemeniset ovat sen sijaan pääosin puuvartisia puita ja pensaita. Ainoa köynnösmäinen paljassiemenisten suku on Gnetum. Muutoin ne esiintyvät yleensä ikivihreinä puina ja pensaina.

Kasvin johtosolukko

Molemmat ryhmät ovat putkilokasveja, joten niillä on sekä puuosa (ksyleemi) että nilaosa (floeemi). Lähes kaikilla koppisiemenisillä on veden kuljetukseen erikoistuneet putkilot eli johtojänteet, kun taas paljassiemenisiltä ne puuttuvat Gnetum-sukua lukuun ottamatta. Tämän rakenteellisen eron ansiosta koppisiemeniset voivat kuljettaa vettä ja ravinteita tehokkaammin, mikä auttaa niitä menestymään monenlaisissa elinympäristöissä.

Missä ne kasvavat?

Monet ekologiset elinympäristöt ovat yksinomaan koppisiemenisten kasvien asuttamia. Esimerkiksi lihansyöjäkasvit, vedenalaiset vesikasvit ja lähes kaikki loiskasvit ovat kukkakasveja. Koppisiemeniset ovat sopeutuneet lähes kaikkiin ympäristöihin. Niitä kasvaa soilla, aavikoilla, merissä ja lähes kaikkialla niiden välillä.

Kun seuraavan kerran olet ulkona, tarkkaile ympärilläsi kasvavia kasveja hieman tavallista tarkemmin. Näetkö kukkia tai hedelmiä? Silloin kyseessä on koppisiemeninen kasvi. Näetkö käpyjä ja neulasmaisia lehtiä? Silloin katsot paljassiemenistä kasvia. Näiden erojen ymmärtäminen auttaa arvostamaan kasvikunnan valtavaa monimuotoisuutta.

Kyse ei ole pelkästään tieteellisten termien muistamisesta, vaan siitä, että opimme katsomaan elävää luontoa uusin silmin ja näkemään, kuinka kiehtovilla tavoilla erilaiset kasvit ovat kehittyneet selviytymään ja lisääntymään.