Yön metsästäjät

Hei ystävät! Kamera, joka on rakennettu ja kalibroitu kirkkaaseen päivänvaloon, muuttuu lähes hyödyttömäksi heti kun aurinko laskee, ellei joku vaihda siihen erilaisia linssejä ja asetuksia, jotka on tehty erityisesti heikolle valolle.

Yöeläimet käytännössä kantavat tuota vaihdettua varustetta pysyvästi, silmät on suunniteltu alusta alkaen maailmaan, jota useimmat muut olennot tuskin pystyvät ymmärtämään pimeän jälkeen.

Äänettömästä pöllön lennosta kissan silmien hohtoon takapihalla, luonto on täynnä eläimiä, jotka ovat mestareita yöllä. Ketut, tarsit ja lukemattomat muut olennot jakavat tämän huomattavan kyvyn, mutta jokainen laji on hienosäätänyt yöllä näkemistä hieman eri tavoin. Katsotaanpa niiden silmiin ymmärtääksemme tarkalleen, miten ne suoriutuvat tästä päivittäisestä - tai oikeastaan yöllisestä - ihmeestä.

Kehitykset, jotka on integroitu yöeläimen silmiin

Isommat silmät laajemmilla pupilleilla muodostavat ensimmäisen osan asetusta, yksinkertaisesti keräämällä enemmän siitä vähästä valosta, joka on alun perinkin saatavilla.

Sen takana oleva verkkokalvo on puolestaan pinottu tiukasti sauva-soluilla, valoa aistivilla reseptoreilla, jotka vaihtavat värien havainnoinnin dramaattisesti parempaan herkkyyteen himmeissä olosuhteissa, minkä vuoksi niin suuri osa luonnosta näyttää tummanharmaiden sävyjen maailmalta yöllä metsästävänä yöeläjänä.

Rakenne, jota kutsutaan tapetum lucidumiksi, lisää loppusilauksen, peilinkaltaisen kerroksen, joka istuu juuri verkkokalvon takana ja heijastaa valon takaisin sauvoihin toisen kerran, antaen niille toisen mahdollisuuden imeä fotoneja, jotka muuten menetettäisiin kokonaan. Tuon heijastavan kerroksen vuoksi monet yöeläimet näyttävät myös hohtavilta silmiltä, kun valonlähde osuu suoraan heihin yöllä.

Miten eri lajit hienosäätävät samaa perusjärjestelmää

Kissat ja ketut luottavat pystysuoria, viiltoon muotoiltuja pupilleja pyöreiden sijaan, muoto, joka päästää tarpeeksi valoa sisään pimeän jälkeen samalla kun se kavenee tarpeeksi terävästi suojellakseen herkkiä silmiä kirkkaina päiväsaikoina.

Pöllöt vievät koko järjestelmän vielä pidemmälle, parittaen sauvatiheitä verkkokalvoja epäsymmetrisesti sijoitettuihin korviin ja erottuvaan levyyn muotoiltuun kasvoihin, jotka auttavat ohjaamaan hiljaisia ääniä kohti noita korvia poikkeuksellisen tarkasti, sekä kolmanteen silmäluomeen, jota kutsutaan nictitating-membraaniksi, joka toimii lähes kuin sisäänrakennettu silmänsuoja.

Tarsit vievät isojen silmien strategian äärimmilleen harvoin nähtävällä tavalla; niiden silmät ovat niin suhteettoman suuria suhteessa kallonsa kokoon, että kunkin koko on suunnilleen eläimen koko aivon kokoinen, sopeutuminen, joka päästää niin paljon saatavilla olevaa valoa sisään kuin fyysisesti mahdollista syvässä metsän pimeydessä, jossa ne metsästävät joka yö.

Mitä menetetään kaiken sen vähävaloisen voiman vuoksi

Jokainen näistä päivityksistä tulee todellisella kustannuksella muualle näköjärjestelmässä; evoluutio harvoin antaa etua ilman että samalla otetaan jotain vastineeksi. Sauvakorostetut verkkokalvot jättävät monet yöeläimet heikon värinäön kanssa; jotkut näkevät maailman lähes kokonaan harmaina ja sinisinä sävyinä, sillä värit havaitsevat tapasolut, jotka yleensä tarjoavat tuon yksityiskohdan, ovat työnnetty sivuun tehden tilaa lisää sauvoille.

Hienot yksityiskohdat kärsivät myös useilla lajeilla; verkkokalvo, joka on optimoitu voimakkaasti himmeän valon kokoamiseen, usein uhraa terävyyden, jonka päiväsaikaan metsästävä saisi kartiontiheältä silmältä, joka on rakennettu kirkkaisiin olosuhteisiin sen sijaan.

Jotkut yöeläimet kompensoivat tuota menetettyä visuaalista tarkkuutta nojaamalla enemmän muihin aisteihin kokonaan: poikkeukselliseen kuuloon, herkkään hajuaistiin tai viiksien välityksellä perustuvaan kosketukseen, rakentaen täydemmän kuvan ympäristöstään yhdistämällä useita epätäydellisiä syötteitä sen sijaan, että luottaisivat pelkästään näköön, niin kuin monet päiväsaikaan metsästävät lajit voivat.

Joten seuraavat hohtavat silmäparit, jotka heijastuvat takaisin taskulampun säteestä pimeässä, eivät ole lainkaan hämmentäviä. Rehellisesti sanottuna, se on vain hienovaraisesti viritetty, tarkoituksenmukaisesti rakennettu visuaalinen järjestelmä, joka tekee täsmälleen sen työn, johon se on kehittynyt.