Eläinten migrointi

Hei, Lykkers! Ajaa läpi maata ilman karttaa, signaalia tai maamerkkejä kuulostaa reseptiltä eksymiseen - kuitenkin jotkut matkaajat onnistuvat siinä joka vuosi ilman yhtään virheellistä käännöstä.

Muuttavat eläimet suorittavat tämän rutiininomaisesti, kattavat tuhansia maileja ja saapuvat hämmästyttävän tarkkoihin määränpäihin käyttäen työkaluja, jotka eivät liity millään tavalla teihin tai merkkeihin.

Eläinten todellinen työkalupakki

Monet lajit yhdistävät useita erillisiä järjestelmiä sen sijaan, että riippuisivat vain yhdestä. Magneettinen kompassi, joka on viritetty Maan omaan kenttään, ohjaa lintuja, vesilkäärmeitä, lohikaloja ja hamstereita samoin kuin äkeänpääkilpikonnat voivat aistia kentän suunnan ja voiman jo muutamassa päivässä kuoriutumisen jälkeen, käyttäen sitä myöhemmin reitillään yli koko valtameren.

Kottaraiset luottavat sen sijaan Auringon kompassiin, joka vaatii päivänajan tuntemisen tarpeeksi hyvin korvaamaan Auringon vaihtuvan sijainnin, kun taas muuttavat laululinnut käyttävät tähtikompassia, seuraten, miten valopisteet kiertävät kiinteää pistettä taivaalla yöllä, joka vastaa todellista pohjoista tai etelää.

Joissakin lajeissa nojataan täysin maanläheisiin vihjeisiin, seuraamalla vuoristoja, rannikkoviivoja tai jokijärjestelmiä, ja delfiinit on osoitettu käyttävän merenpohjan muotoja ikään kuin vedenalainen maastokartta.

Miten ne tietävät täsmälleen missä pysähtyä

Polkuintegraatio mahdollistaa joillekin lajeille matkustaa mutkitteleva, epäsuora ulkoisesti reitti ja silti löytää suoran reitin kotiin sen jälkeen, pitäen käynnissä sisäisen laskentatavan matkan ja suunnan koko matkan ajan.

Nuoret eläimet tekevät ensimmäisen muuttomatkan yksin, ilman että niille koskaan olisi näytetty reittiä kokeneemman yksilön toimesta, luottaen usein geneettisesti periytyvään synnynnäiseen ohjelmaan, saapuen talvilomapaikkaan, jota ne eivät koskaan ole fyysisesti nähneet aiemmin eivätkä aivan ilman opasta.

Kotiinpalaavat kyyhkyset osoittavat tästä samasta kyvystä joustavamman version, luoden yksityiskohtaisia mielikuvia, jotka auttavat niitä löytämään kotiin vaikka ne olisivat vapautettu jostain täysin tuntemattomasta paikasta ja kaukana mistään reitistä, jonka ne ovat aiemmin lentäneet.

Haju näyttelee myös osaa joillekin lajeille; lohet mm. muistavat tarkan kemiallisen allekirjoituksen virtaavasta, jossa ne kuoriutuivat, käyttäen sitä muistona vuosia myöhemmin palatakseen tarkalleen sinne kutemaan.

Mitä tapahtuu, kun navigointijärjestelmä sekoittuu

Nämä hienosäädettyjä järjestelmiä eivät ole erehtymättömiä, ja nykyajan olosuhteet ovat alkaneet sekaantua niihin tavoin, joita aiemmat muuttavien eläinten sukupolvet eivät ole koskaan joutuneet kohtaamaan.

Tekovalo lähellä rannikkoja ja kaupunkeja voi hämätä lajeja, jotka luottavat tähtikompassiin, vetäen niitä suuntaan valaistuja rakennuksia kohti yöllisen muuttomatkansa aikana ja vaikuttaen merkittävään osuuteen vuosittain kaupunkialueilta seurattuja törmäyskuolemia.

Ihmisen infrastruktuurista aiheutuva magneettinen häiriö on osoitettu sekoittavan lajeja, jotka ovat riippuvaisia Maan kentästä suuntauksen saamiseksi, ja jopa hienoisten häiriöiden on havaittu viivästyttävän muuttoa tai työntävän reittiä hieman poikkeamaan normaalista polustaan.

Ilmastomuutokset tuovat lisäkerroksen vaikeutta, koska jotkut lajit luottavat ympäristön vihjeisiin - lämpötila, päivän pituus, ruoan saatavuus - ajoittaakseen lähtönsä, ja kun nämä vihjeet menevät epäsynkroniassa todellisen määränpään olosuhteiden kanssa, eläimet saattavat saapua liian aikaisin tai liian myöhään suhteessa ruokalähteisiin, jotka ennen ajoittuivat luotettavasti heidän saapumisensa kanssa rinnakkain.

Joten seuraava parvi, joka lentää etelään talveksi, ei ole vain seuraamassa epämääräistä vaistoa. Rehellisesti sanottuna, seuraa navigointijärjestelmää, joka on koottu useista erillisistä aisteista, joista mikä tahansa olisi vaikuttava yksinään.