Eläimet
Kolme sydäntä
Hei lukijat! Mustekala näyttää epätavalliselta joka kulmasta katsottuna, ja sen verenkiertojärjestelmä on yksi selkeimmistä syistä tähän.
Toisin kuin ihmiset ja monet muut eläimet, mustekalalla on kolme sydäntä. Tämä ei ole satunnainen biologinen yksityiskohta.

Se on käytännöllinen ratkaisu elämään meressä, jossa happikuljetus toimii eri tavalla ja missä mustekala tarvitsee kehon järjestelmän sopeutettuna aktiiviseen, joustavaan elämäntapaansa. Sen veri on myös sinistä punaisen sijaan, mikä lisää toisen ulottuvuuden siihen, miten tämä järjestelmä toimii.
Mustekalalla on yksi pääsydän ja kaksi kidussydäntä.
Pääsydän lähettää hapenrikasta verta kehon läpi toimittaen kudoksille tarvitsemansa aineet toimintaan. Kaksi kidussydäntä sijaitsevat lähellä kiduksia ja pumppaavat verta niiden kautta, joista happi otetaan ympäröivästä vedestä.
Yksinkertaisesti ilmaistuna kidussydämet auttavat lataamaan veren hapella, ja pääsydän lähettää sen hapettuneen veren muualle kehoon. Tämä työnjako tekee koko järjestelmästä tehokkaamman meriympäristössä.
Kuinka kolme sydäntä toimivat
Kolme sydämen asettelu on tiiviisti sidoksissa mustekalan hengitysprosessiin. Kehosta palaava veri on hapeton. Kaksi kidussydäntä pumppaavat tätä verta kiduksiin. Kuljettuaan kidusten läpi veri muuttuu hapettuneeksi. Se siirtyy sitten pääsydämeen, joka pumppaa sen loppuun kehoa.

Tämä järjestely tukee korkeaa verenkierron säätelyn astetta. Se myös kuvastaa sitä, että veren liikuttaminen kiduskudoksen läpi luo vastusta, joten lisäpumppausapu on hyödyllistä. Sen sijaan, että yksi sydän tekisi kaiken työn, mustekala käyttää erillisiä sydämiä eri verenkierron vaiheille.
Miksi veri on sinistä
Tämän järjestelmän keskeinen osa on hemotsyaniini, happikuljetusproteiini mustekalan veressä. Monissa tutuissa eläimissä happi kuljetetaan hemoglobiinilla, joka sisältää rautaa ja antaa verelle punaisen värin. Mustekalan veri käyttää hemotsyaniinia, joka sisältää kuparia, antaen sille sinisen ulkonäön hapettuessaan.
Hemotsyaniini toimii hyvin matalissa lämpötiloissa ja matala happipitoisissa olosuhteissa, mikä on hyödyllistä meriympäristöissä. Se tekee siitä vahvan vastineen mustekalan elämäntavalle, vaikka se olisi vähemmän tehokasta kuin hemoglobiini joissain muissa ympäristöissä.
Mitä tapahtuu liikkuessa
Yksi mielenkiintoisimmista kohdista on, että pääsydän lakkaa lyömästä, kun mustekala ui. Tämän vuoksi uinti on eläimelle kallista ja uuvuttavaa. Tämä auttaa selittämään, miksi monet mustekalat mieluummin ryömivät kuin uivat aina kun mahdollista.
Ryömiminen on energiatehokkaampaa ja aiheuttaa vähemmän rasitusta verenkierrolle. Joten verenkiertojärjestelmä ei selitä pelkästään anatomiaa. Se myös auttaa selittämään käyttäytymistä. Yksityiskohta kehossa muokkaa sitä, miten eläin liikkuu ympäristössään.
Miksi tämä järjestelmä on tärkeä
Mustekalan keho on pehmeä, erittäin joustava ja metabolisesti aktiivinen. Sille tarvitaan verenkiertojärjestelmä, joka pystyy pitämään hapen liikkeessä tehokkaasti huolimatta kiduksiin perustuvien hengityksen vaatimuksista. Kolme sydäntä antavat sille erikoistuneen tavan hallita tätä haastetta.
Kidussydämet tukevat hapenottoprosessia, kun taas pääsydän huolehtii kehonlaajuisesta hapen toimituksesta. Sininen veri, jota hemotsyaniini voitelee, täydentää tätä rakennetta auttamalla hapen kuljetuksessa meriveden olosuhteissa.
Yhdessä nämä ominaisuudet muodostavat yhtenäisen järjestelmän pikemminkin kuin kokoelman outoja piirteitä.
Tämä järjestelmä ei ole biologinen kummajaisuus; se on tarkka sopeutuminen haastavaan ympäristöön. Jokainen sydämenlyönti palvelee tarkoitusta, kiduksiin hapen lataamisesta polttoaineen toimittamiseen lihaksikkaalle, älykkäälle keholle.
Näiden yksityiskohtien ymmärtäminen syventää kunnioitustamme elämän kekseliäisyyttä kohtaan. Se myös muistuttaa meitä siitä, ettei evoluutio noudata yhtä kaavaa.
Mustekala ei tarvinnut ihmismäistä verenkiertoa menestyäkseen - se loi jotain, joka sopi paremmin sen maailmaan.
Siinä on luonnonvalinnan kauneus: se hahmottelee ratkaisuja, jotka ovat yhtä monimuotoisia kuin itse elämä.