Maaperä vaarassa

Elämää jalkojemme alla

Maanpinnan alla kuhisee elämä, jota emme yleensä näe.

Uusi Conservation Internationalin ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n tutkimus varoittaa, että valtava määrä maaperästä riippuvaisia lajeja voi kadota hiljaisesti ennen kuin ehdimme edes ymmärtää niiden merkitystä.

Yhdessä kourallisessa maata voi elää miljardeja bakteereja, kymmeniä sienilajeja, tuhansia mikroskooppisia eliöitä, kuten sukkulamatoja, sekä niveljalkaisia ja lieroja.

Nämä piilossa olevat mikrobimaailmat muodostavat luonnon perustan. Ne pitävät viljelysmaan terveenä, tukevat ruoantuotantoa, auttavat sitomaan ilmastoa lämmittävää hiiltä ja tekevät tuntemamme elämän mahdolliseksi.

Nyt tutkijat varoittavat, että tämä näkymätön maailma on vaarassa romahtaa ennen kuin tunnemme sitä kunnolla.

Joka viides laji on uhattuna

Conservation Internationalin ja IUCN:n uusi tutkimus osoittaa, että joka viides arvioiduista maaperästä riippuvaisista lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Tutkijoiden mukaan tämä luku saattaa kuitenkin olla vasta pieni osa todellisesta tilanteesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 8 500 lajia. Näistä 20 prosentista ei ollut riittävästi tietoa uhanalaisuuden arvioimiseksi, kertoo Conservation Internationalin ja IUCN:n tutkija sekä tutkimuksen tekijä Neil Cox.

Suurimpia syitä ovat maankäytön ja maaperän kemiallisen koostumuksen muutokset, kuten maatalouskemikaalien käyttö.

Neil Cox: ”maaperä ylläpitää lähes jokaista ihmiselämän kannalta olennaista asiaa, mutta tiedämme hämmästyttävän vähän niistä tuhansista lajeista, jotka pitävät sen terveenä. Olemme sokeita yhdelle maapallon tärkeimmistä ekosysteemeistä.”

Maaperä on luonnon monimuotoisin elinympäristö

Maaperä on maapallon monimuotoisin elinympäristö. Siellä elää lähes 60 prosenttia kaikista lajeista.

Maaperä tuottaa myös 95 prosenttia ihmisten syömästä ruoasta ja voi varastoida yli neljänneksen siitä hiilimäärästä, jota tarvitaan maailmanlaajuisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

Tieteellinen huomio kohdistuu kuitenkin usein siihen, minkä silmämme pystyvät näkemään.

Helposti havaittavat eläimet saavat enemmän huomiota. Maan alla kaivautuvat lajit, kuten kanit ja taskurotat, tunnetaan ja niitä tutkitaan suhteellisen hyvin.

Samaan aikaan sienet, bakteerit ja selkärangattomat, jotka tekevät olennaisen työn maaperän tuottavuuden ylläpitämiseksi, ovat luonnonsuojelutieteelle edelleen lähes täysin tuntemattomia.

Neil Cox: ”taskurottaa tai preeriakoiraa voi tarkkailla, merkitä ja seurata. Mutta sienten ja selkärangattomien kohdalla yhdessä kourallisessa maata voi olla miljoonia eliöitä, joista monille emme ole edes antaneet nimeä.”

Näkymättömyydellä on hintansa

Maaperän eliöiden näkymättömyydellä voi olla vakavia seurauksia.

Ilman kiireellisiä toimia maaperän monimuotoisuuden romahtaminen voi horjuttaa maatalousjärjestelmiä, jotka ruokkivat koko maailmaa. Samalla se voi kiihdyttää juuri sitä ilmaston epävakautta, jota tutkijat yrittävät kiireesti torjua.

Tilanteen kääntäminen alkaa siitä, että muutamme tapaa, jolla viljelemme maata.

Maataloutta luonnon ehdoilla

Conservation International auttaa eri puolilla maailmaa viljelijöitä kasvattamaan satoja tavoilla, jotka toimivat yhdessä luonnon kanssa.

Yksi keino on agroforestry eli peltometsäviljely, jossa viljelykasvien joukkoon yhdistetään hedelmäpuita, puulajeja ja typpeä sitovia kasveja.

Tällä tavalla viljelijät voivat parantaa maaperän hedelmällisyyttä, vähentää eroosiota ja monipuolistaa tulojaan.

Samalla voidaan ennallistaa heikentyneitä maa-alueita, tukea luonnon monimuotoisuutta ja parantaa alueiden kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta.

Maaperälajeja tarvitaan uhanalaisuuslistalle

Tutkimuksen tekijöiden mukaan myös IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan pitäisi lisätä huomattavasti enemmän maaperästä riippuvaisia lajeja.

Punainen lista toimii maailmanlaajuisena mittapuuna sukupuuttoon kuolemisen riskin arvioinnissa. Tutkijoiden mukaan maaperälajeja pitäisi käsitellä samalla kiireellisyydellä kuin muita uhanalaisia lajeja, kuten tiikereitä, norsuja ja koralleja.

Neil Cox: ”punainen lista auttaa ohjaamaan maailmaa siinä, mitä suojellaan. Maaperälajit pitävät kokonaisia ekosysteemejä koossa, mutta niitä näkyy listalla tuskin lainkaan. Se on perustavanlaatuinen puute siinä, miten ymmärrämme elämää maapallolla.”