Koirat harvinaisia lajeja

Etelä-Afrikan Karoon laajalla ja kuivalla alueella elää eläinlajeja, joita tutkijoiden on usein erittäin vaikea havaita. Monet niistä liikkuvat öisin, ovat arkoja tai esiintyvät harvalukuisina.

Siksi luonnonsuojelijat ovat ottaneet käyttöön yllättävän tehokkaan apuvälineen: erityisesti koulutetut koirat.

Koirat etsivät eläinten jätöksiä

Etsintäkoirien tehtävänä ei ole löytää itse eläimiä, vaan niiden ulosteita. Hajuaistinsa avulla koirat pystyvät paikantamaan maastosta jälkiä, jotka ihmisiltä jäisivät helposti huomaamatta. Menetelmä tarjoaa tutkijoille mahdollisuuden selvittää, missä vaikeasti havaittavat lajit liikkuvat ja miten ne käyttävät elinympäristöään.

Pienet kissat ovat vaikeasti tutkittavia

Yksi kiinnostavista kohteista on Afrikan pienimpiin kuuluva villikissa, mustajalkakissa (Felis nigripes). Se painaa yleensä vain noin 1–2 kilogrammaa ja elää Etelä-Afrikan, Botswanan ja Namibian kuivilla alueilla. Laji on yöaktiivinen ja erittäin huomaamaton.

Pienen kokonsa ja piileskelevän elämäntapansa vuoksi sen seuraaminen luonnossa on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi leijonien tai leopardien tutkiminen. Mustajalkakissa on myös luonnonsuojelun kannalta tärkeä laji. Sen elinympäristöön kohdistuvat muutokset sekä muun muassa petojen torjuntaan liittyvät toimet voivat aiheuttaa sille vaaroja.

Jätökset kertovat enemmän kuin yksi havainto

Kun koira löytää eläimen jätöksen, tutkijat voivat kerätä siitä näytteen ja selvittää esimerkiksi, minkä lajin yksilö on liikkunut alueella. Jätöksistä voidaan saada tietoa myös eläimen ravinnosta ja elinympäristön käytöstä. Näin tutkimus ei perustu vain harvoihin suoriin havaintoihin.

Apua myös muurahaiskäpyjen tutkimiseen

Koirien käyttö ei rajoitu pieniin villikissoihin. Niiden hajuaistia voidaan hyödyntää myös muiden vaikeasti havaittavien eläinten tutkimuksessa, kuten muurahaiskäpyjen. Muurahaiskävyt ovat erityisen haastavia tutkimuskohteita, sillä ne ovat pääosin yöaktiivisia ja viettävät paljon aikaa piilossa.

Siksi niiden seuraaminen pelkästään visuaalisten havaintojen avulla on hankalaa. Koulutettu etsintäkoira voi sen sijaan seurata eläimestä ympäristöön jäänyttä hajujälkeä ja auttaa tutkijoita löytämään paikkoja, joissa laji on liikkunut.

Luonnonsuojelulle arvokasta tietoa

Menetelmän suurin hyöty on siinä, että tutkijat voivat kerätä tietoa eläimistä häiritsemättä niitä suoraan. Eläintä ei tarvitse pyydystää tai seurata pitkään, jotta sen esiintymisestä saadaan havainto.

Hajujäljet voivat paljastaa piilossa olevan luonnon

Kun koirien löytämät näytteet yhdistetään maastohavaintoihin ja muuhun tutkimusaineistoon, tutkijat voivat muodostaa tarkemman kuvan harvinaisten lajien levinneisyydestä.

Tämä tieto on tärkeää, kun päätetään, mitä alueita pitäisi suojella ja millaisia toimia eri lajien säilyminen tulevaisuudessa vaatii. Karoon kaltaisilla laajoilla alueilla etsintäkoirat voivatkin tarjota tutkijoille tehokkaan tavan löytää eläimiä, joita olisi muuten lähes mahdotonta havaita.

Koirista tutkimuksen kumppaneita

Etsintäkoirien työ osoittaa, kuinka paljon luonnonsuojelussa voidaan hyötyä eläinten omista poikkeuksellisista aisteista. Koiran hajuaisti avaa tutkijoille uuden ikkunan sellaisten lajien maailmaan, jotka pysyttelevät suurimman osan ajasta ihmisten katseilta piilossa. Pienistä villikissoista muurahaiskäpyihin menetelmä voi auttaa keräämään tietoa lajeista, joiden suojelu on muuten vaikeaa niiden harvinaisuuden, yöaktiivisuuden ja huomaamattoman elämäntavan vuoksi.