Vedenalaista telemetriaa

Eläinten seuraaminen jokien, järvien ja valtamerien kautta on muuttanut tapaa, jolla tiedemiehet ymmärtävät muuttoliikkeitä, ruokailualueita ja elinympäristöjen käyttöä.

Uusi maailmanlaajuinen tutkimus kuitenkin osoittaa, että tämä tutkimus on kaukana tasapuolisesta.

Tutkijat analysoivat 2 728 vesieläinten telemetriatutkimusta ja havaitsivat, että suurin osa tutkimuksista tehtiin maissa, joissa on vahva luonnonsuojelurahoitus ja suhteellisen vakaa tilanne.

Samalla useat alueet, jotka ovat erityisen tärkeitä biodiversiteetin ja kalastuksen hallinnan kannalta, ovat vakavasti alitutkittuja.

Tutkimus keskittyi muutamaan maahan

Telemetriaan kuuluu tunnisteiden kiinnittäminen eläimiin ja niiden liikkeiden seuraaminen akustisten signaalien tai satelliittien avulla. Tiedemiehet arvioivat neljän vuosikymmenen aikana julkaistuja tutkimuksia ja vertasivat tutkimuspaikkoja tekijöihin, kuten luonnonsuojelurahoitukseen, väestön kokoon ja kieleen.

Epätasapaino oli silmiinpistävä. Noin 95 % tutkimuksista tehtiin maissa, joilla on korkea luonnonsuojelurahoitus, kun taas 87 % tehtiin maissa, jotka sijoittuivat korkealle vakauden mittareissa.

Yli puolet kaikista analysoiduista tutkimuksista tehtiin vain kolmessa maassa: Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.

Biodiversiteetin kuumat pisteet jäävät huomiotta

Ongelma ei ole yksinkertaisesti siinä, että jotkut maat saavat enemmän tieteellistä huomiota kuin toiset. Useat huonosti tutkitut alueet sisältävät poikkeuksellisen rikkaita vesiekosysteemeitä ja ovat myös kasvavan kalastuksen, elinympäristöjen menetyksen ja muiden ihmistoimintojen paineen alaisia.

Tutkijat tunnistivat suuria puutteita Baja Californian niemimaan ja Kalifornianlahden ympäristössä, Luoteis- ja Kaakkois-Afrikassa, Punaisellamerellä sekä osissa Indo-Tyynenmeren aluetta. Indo-Tyynenmeren alue on erityisen huomionarvoinen.

Huolimatta sen poikkeuksellisesta biologisesta monimuotoisuudesta, se vastasi vain alle 1 % telemetriatutkimuksista mukana olleessa analyysissä. Tämä jättää tiedemiehille rajallisesti tietoa siitä, kuinka monet lajit käyttävät näitä vesialueita, missä ne lisääntyvät ja mitkä elinympäristöt ovat välttämättömiä niiden selviytymiselle.

Miksi varakkaat maat hallitsevat

Epätasapainolle on käytännöllisiä selityksiä. Pitkäaikainen eläinten seuranta voi olla kallista ja vaikeaa järjestää. Tutkijat tarvitsevat erikoislaitteita, lupia, luotettavaa infrastruktuuria ja riittävää rahoitusta palatakseen samoille tutkimusalueille useiden vuosien ajan.

Kenttätiimit tarvitsevat turvallisen pääsyn alueille ja luottamuksen siihen, ettei tutkimusta keskeytetä äkillisesti.

Omassa maassaan työskentelevien tiedemiesten voi myös olla helpompi saada luvat, kuljettaa laitteita ja ylläpitää seurantaverkkoja.

Tuloksena on kuitenkin tieteellinen sokea piste: helpoimpia paikkoja tutkia eivät välttämättä ole ne paikat, joissa uutta tietoa tarvitaan eniten.

Miksi liiketieto on tärkeää

Vesieläimet eivät noudata kansallisia rajoja. Muuttavat kalat, hait, merinisäkkäät ja muut lajit voivat liikkua useiden maiden välillä tai kulkea suurilla avoimilla vesialueilla. Ilman hyviä liiketietoja luonnonsuojelutoimet voivat suojella yhtä paikkaa samalla, kun ne laiminlyövät toisen elinympäristön, jota sama laji tarvitsee ravinnon, lisääntymisen tai muuttoliikkeiden kannalta.

Tiedon puutteet voivat myös heikentää kalastuksen hallintaa. Jos tiedemiehet eivät ymmärrä, miten populaatiot liikkuvat suojeltujen ja voimakkaasti hyödynnettyjen alueiden välillä, tehokkaiden politiikkojen suunnittelu vaikeutuu.

Paikalliset kumppanuudet voisivat auttaa

Tutkijat väittävät, että ratkaisu ei ole yksinkertaisesti se, että varakkaat instituutiot suorittavat enemmän projekteja ulkomailla. Kestävämpi lähestymistapa sisältäisi vahvempia kumppanuuksia paikallisten tiedemiesten, yliopistojen ja luonnonsuojeluorganisaatioiden kanssa aliedustetuilla alueilla.

Siihen voisi kuulua seurantalaitteiden jakaminen, tekninen koulutus ja tutkimusinfrastruktuurin kehittäminen samalla, kun paikalliset asiantuntijat saavat keskeisen roolin projektien suunnittelussa ja hallinnassa. Tällaiset kumppanuudet voivat tehdä pitkäaikaisesta tutkimuksesta helpommin ylläpidettävää ja jättää jälkeensä tieteellistä kapasiteettia, joka jatkuu yksittäisen projektin päätyttyä.

Maailmanlaajuinen kartta suurilla aukoilla

Eläinten seurannasta on tullut yksi hyödyllisimmistä työkaluista vesielämän ymmärtämiseen, mutta sen maailmanlaajuinen kattavuus heijastelee edelleen sitä, missä tutkimusta on helpointa rahoittaa ja järjestää.

Se luo riskin, että luonnonsuojelupäätökset perustuvat yksityiskohtaiseen tietoon muutamasta maasta, kun taas planeetan rikkaimmat ekosysteemit on dokumentoitu puutteellisesti. Seuraava askel ei ole ainoastaan seurata enemmän eläimiä, vaan ohjata tutkimusta alueille, joissa puuttuva tieto on merkityksellisintä.