Kioton puutarhat ja sammakot

Kaupungistuminen vähentää sammakkoeläinten elinympäristöjä.

Japanin temppelien, pyhäkköjen ja koulujen puutarhoissa sijaitsevat ihmisten ylläpitämät pienet vesialueet säilyvät kuitenkin kaupunkiympäristössä ja tarjoavat sammakkoeläimille tärkeitä turvapaikkoja. Kioton temppelien ja pyhäkköjen puutarhojen lampia ja puroja ylläpidetään kulttuurimaisemina, mutta niiden merkitystä kaupunkien sammakkoeläinten elinympäristöinä ei ole tutkittu kattavasti.

Tämä sai Kioton yliopiston johtaman tutkimusryhmän selvittämään näiden puutarhojen merkitystä elinympäristöinä. Tutkijat tarkastelivat puutarhojen potentiaalia biokulttuurisina vesimaisemina, joissa kulttuuri ja luonnon monimuotoisuus kohtaavat.

Sammakkoeläimiä etsittiin eri menetelmillä

Tutkijat käyttivät paikallisten sammakkoeläinten etsimiseen sekä visuaalisia havaintoja että DNA-analyysejä. Menetelmien yhdistäminen oli tärkeää, sillä joitakin lajeja on vaikea havaita suoraan, kun taas toisia on hankala löytää tiettyinä vuodenaikoina.

Tutkijat tekivät visuaalisia kartoituksia Kioton Higashiyaman alueella 80 vesialueella, jotka sijaitsivat 31 temppelissä, pyhäkössä ja niihin liittyvässä kohteessa. Kartoitusten avulla tunnistettiin aikuisia yksilöitä, munia ja toukkia. Lisäksi tutkijat tekivät äänikartoituksia tunnistaakseen sammakkoeläinten ääntelyä.

Ympäristö-DNA täydensi havaintoja. Ympäristö-DNA-analyysit tehtiin 43 näistä vesialueista. Tutkijat kirjasivat lisäksi vesialueen tyypin, veden lähteen ja virtauksen, etäisyyden metsään, rantavyöhykkeen rakenteen sekä sen, esiintyikö alueella karppeja. Näiden tietojen avulla tutkijat pystyivät selvittämään lajien ja ympäristöolosuhteiden välistä yhteyttä. Tutkimus julkaistiin Urban Ecosystems -tiedelehdessä.

Seitsemän sammakkolajia löytyi

Tutkijat tunnistivat Kioton puutarhoista seitsemän sammakkolajia – kuusi alkuperäistä ja yhden vieraslajin – sekä yhden salamanterilajin. He havaitsivat myös, että eri lajien yhteys ympäristöolosuhteisiin vaihteli. Visuaaliset havainnot ja DNA-analyysit täydensivät toisiaan.

Esimerkiksi Rana tagoi tunnistettiin ainoastaan ympäristö-DNA perusteella. Sen sijaan sammakoiden munien ja nuijapäiden suora havainnointi oli välttämätöntä lisääntymisen varmistamiseksi.

Luonnon monimuotoisuus yllätti

Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja Kae Okoshi kertoo, että sammakkoeläimiä havaittiin huomattavasti useammilla vesialueilla kuin tutkijat olivat odottaneet. ”Havaitsimme sammakkoeläimiä huomattavasti useammilla vesialueilla kuin olimme odottaneet, ja tämä sai meidät ymmärtämään, kuinka rikas paikallisten vesistöjen rantojen – myös temppelien ja pyhäkköjen ympäristön – eläimistö todella on”, Okoshi sanoo.

Tulokset tarjoavat mahdollisuuden tarkastella kulttuurimaisemien vesialueita myös luonnon monimuotoisuuden elinympäristöinä. Havainnot voivat vaikuttaa esimerkiksi koulujen ja puistojen lampien hoitoon sekä sellaisten kohteiden arviointiin, joissa pyritään edistämään luonnon ja ihmisten rinnakkaiseloa.

Kulttuuriperintö ja luonnon monimuotoisuus halutaan yhdistää. ”Aiomme laajentaa työtämme niin, että mukaan otetaan puutarhojen omistajat ja ylläpitäjät. Tarkoituksena on kehittää yhdessä tapoja hoitaa ranta-alueita siten, että sekä kulttuuriperintö että luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon”, Okoshi sanoo. Tutkimuksen tekivät Kae Okoshi ja hänen kollegansa.

Tutkimus, jonka nimi on Anurans in culturally managed temple and shrine waterscapes in Kyoto: integrated visual, acoustic, and environmental DNA surveys, julkaistiin Urban Ecosystems -tiedelehdessä vuonna 2026.