Eläimet ja ihmiset

Tuhansia vuosia ihmistoiminta on muokannut luonnon maisemia.

Kaupungit, maatilat, moottoritiet ja asutukset ovat pakottaneet villieläimiä sopeutumaan ympäristöihin, jotka ovat yhä enemmän ihmisten hallitsemia.

Uusi tutkimus osoittaa, että tämä on vain osa tarinaa. Eläimet saattavat muuttaa käyttäytymistään yksinkertaisesti siksi, että ihmiset ovat fyysisesti läsnä, vaikka ympäröivä maisema ei olisikaan muuttunut.

Laaja tutkimus, jossa yhdistettiin eläinten GPS-seuranta ja anonymisoitu puhelinten sijaintitieto, osoitti, että eläinten reaktiot ihmisiin vaihtelevat dramaattisesti lajien ja ympäristöjen välillä.

Keskeinen havainto on, että eläimet reagoivat paitsi siihen, mitä ihmiset rakentavat, myös siihen, missä ihmiset todella ovat.

Harvinainen luontainen koe

COVID-19-pandemia tarjosi epätavallisen mahdollisuuden tutkijoille. Liikkumisrajoitukset muuttivat dramaattisesti sitä, minne ihmiset matkustivat, kuinka usein he liikkuivat ja mitä paikkoja he vierailivat.

Tutkijat vertasivat villieläinten liikkeitä vuosien 2019 ja 2020 vastaavina ajanjaksoina, käyttäen GPS-tietoja 4 581 yksittäisestä nisäkkäästä ja linnusta, jotka edustivat 37 lajia Yhdysvaltain mantereella.

Eläinten seuraaminen oli suhteellisen suoraviivaista. Ihmisten seuraaminen oli vaikeampaa. Useimmat villieläintutkimukset arvioivat ihmisten painetta epäsuorasti tarkastelemalla asioita, kuten teitä, maataloutta, rakennuksia tai väestöntiheyttä.

Nämä mittaukset paljastavat, miten maisemia on muokattu, mutta ne eivät näytä tarkalleen missä ihmiset liikkuvat tiettynä hetkenä. Ratkaistakseen tämän, tiimi käytti anonymisoitua puhelinten paikkatietoa naapurustotasolla. Se mahdollisti tutkijoiden erottaa pysyvät maiseman muutokset ihmisten välittömästä fyysisestä läsnäolosta.

Ihmisten läsnäolo muuttaa käyttäytymistä

Tutkimus tarkasteli sekä eläinten käyttämiä alueita että niiden ympäristösuunnikasta, tarkoittaen niitä elinympäristöjä ja resursseja, joita ne hyödynsivät.

Useimpien lajien kohdalla maiseman muuttaminen yksin ei voinut selittää havaittua käyttäytymistä. Ihmisten läsnäololla oli myös merkitystä. Noin 57 % tutkituista lajeista oli vaikutuksessa molempiin tekijöihin.

Ihmistoiminta liittyi tilakäytön tai ympäristönicheihin muutoksiin noin kahden kolmasosan nisäkäs- ja lintulajeista osalta.

Tämä tarkoittaa, että luonnonsuojelijat voivat jäädä huomaamatta tärkeitä paineita, jos he mittaavat vain teitä, maatiloja ja kaupunkikehitystä, samalla unohtaen, kuinka monta ihmistä on todella paikalla.

Metsäalueet voivat olla herkempiä

Yksi mielenkiintoisimmista kuvioista ilmeni vähemmän kehittyneillä maisemilla. Eläimet reagoivat usein herkemmin ihmisten läsnäoloon paikoissa, kuten kansallispuistoissa kuin voimakkaasti muokatuissa kaupunkiympäristöissä.

Noin kaksi kolmasosaa nisäkäslajeista ja noin 41 prosenttia lintulajeista pienensivät elinympäristöään, kun ihmiset ja maiseman muutokset tapahtuivat samanaikaisesti.

Se viittaa siihen, että luonnontilassa elävät eläimet voivat reagoida voimakkaasti jopa tilapäisiin vierailijoiden lisääntymisiin.

Eri lajit, erilaiset reaktiot

Kaikki villieläimet eivät reagoineet samalla tavalla. Esimerkiksi sudet laajensivat elinympäristöään, kun ihmiset olivat läsnä. Tutkijat ehdottavat, että tämä voi heijastaa niiden pitkää historiaa konflikteista ihmisten kanssa, eläinten levittäytyessä tai matkustavan pidemmälle välttääkseen ihmisten toimintaa.

Muita käytöstapoja osoittavat mm. valkohäntäpeurat. Niiden ympäristöniche laajeni voimakkaasti voimakkaasti muokatuissa ympäristöissä, mutta pienentyi, kun ihmisen läsnäolo kasvoi. Kurjet osoittivat lähes päinvastaisen kaavan.

Vastakkaiset reaktiot korostavat, miksi villieläinten hallinta ei voi perustua yhteen yleiseen strategiaan.

Jokaisella lajilla on erilaiset tarpeet, sietokyvyt ja käyttäytymismallit.

Opetukset antropoussesta

Tutkimus on osa laajempaa kansainvälistä tutkimushanketta, joka tutkii villieläimiä pandemia-aikana, joskus nimeltään "antropausi". Tuo projekti kokoaa yhteen satoja tutkijoita ja kokoaa noin miljardi sijaintitietuetta noin 13 000 eläimestä.

Aiemmat työt ovat jo osoittaneet merkittäviä muutoksia nisäkkäiden liikkeessä ja meriliikenteessä lukitusaikoina. Viimeisimmät tulokset lisäävät toisen tärkeän palasen osoittamalla, miten suorat ihmisten liikkeiden mittaukset voivat parantaa ymmärrystä villieläinten käyttäytymisestä.

Stressiä vai sopeutumista?

Yksi suuri kysymys pysyy vastaamatta. Jos eläin muuttaa minne se matkustaa tai mitä elinympäristöjä se käyttää, koska ihmiset ovat lähellä, onko tuo sopeutuminen auttava sitä selviytymään vai onko se merkki stressistä?

Tutkijat selvittävät nyt sitä, kohtaavatko eläimet, jotka muuttavat käyttäytymistään reagoidakseen ihmispaineeseen, suurempia tai pienempiä kuoleman riskejä.

Tuo ero on kriittinen. Käyttäytymismuutos saattaa näyttää onnistuneelta sopeutumiselta, vaikka se itse asiassa työntää eläimet huonompaan elinympäristöön tai käyttämään enemmän energiaa.

Paremmat suojelupäätökset

Tutkimus viittaa siihen, että tulevaisuuden suojelusuunnitelmat voisivat tulla tarkemmiksi yhdistämällä tietoja infrastruktuurista ja reaaliaikaisista ihmistoiminnan malleista. Sen sijaan, että julistettaisiin koko alue suojelluksi, hallinnoijat voisivat harkita milloin ja missä eläimet eniten tarvitsevat tilaa ihmisistä.

Laajempi opetus on se, että rinnakkaiselolla saattaa riippua ei vain elinympäristön suojelusta, vaan myös siitä, koska fyysinen läsnolomme muuttuu häiriöksi. Kiinnittämällä huomiota sekä maisemiin että ihmisten liikkeisiin, suojelupolitiikka voisi antaa villieläimille sen tilan, jota niillä eniten tarvitaan.