Villit krokotiilit

Suistokrokotiilit ovat tunnettuja kyvystään palata tutulle alueelleen ja ne voivat joskus kulkea pitkiä matkoja siirtämisen jälkeen.

Bangladeshin uusi tutkimus on kuitenkin paljastanut, että vankeudessa kasvaneet eläimet voivat käyttäytyä hyvin eri tavalla.

Tutkijat havaitsivat, että Sundarbansiin vapautetut täysikasvuiset vankeudessa kasvaneet krokotiilit sopeutuivat luonnonoloihin sen sijaan, että ne olisivat yrittäneet palata lisääntymiskeskuksiin, joissa ne olivat eläneet vuosien ajan.

Wildlife Research -lehdessä julkaistut tulokset voivat auttaa luonnonsuojelijoita kehittämään tehokkaampia tapoja elvyttää harventuneita krokotiilikantoja.

Krokotiileilla on yleensä vahva kotiutumisvaisto

Kotiutumiskäyttäytymistä esiintyy laajalti eläinkunnassa, ja se auttaa eläimiä palaamaan pesille, ravinnonhankinta-alueille tai tutuille elinalueille. Krokotiilieläimet ovat erityisen taitavia suunnistajia, ja niiden on usein havaittu palaavan kohti paikkoja, joista ne alun perin pyydystettiin.

Murdochin yliopiston käyttäytymisekologi ja apulaisprofessori Ru Somaweera selitti, että tämä voimakas kotiutumisvaisto voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia siirto-ohjelmissa.

Hänen mukaansa luonnonvaraiset krokotiilit yrittävät usein palata alkuperäisille elinalueilleen, mutta tutkijat ovat tienneet paljon vähemmän vankeudessa kasvatettujen eläinten käyttäytymisestä vapauttamisen jälkeen.

Tutkiakseen asiaa tutkijat keskittyivät Bangladeshin Sundarbansin mangrovemetsässä eläviin suistokrokotiileihin.

Kanta kamppailee toipumisesta

Bangladeshin suistokrokotiilien määrä väheni voimakkaasti kaupallisen metsästyksen seurauksena ennen kuin laillinen suojelu otettiin käyttöön vuonna 1973. Suojelusta huolimatta kanta on osoittanut vain vähän mitattavissa olevaa elpymistä.

Suurin osa maan jäljellä olevista tunnetuista yksilöistä elää Sundarbansissa, jossa äskettäinen kartoitus arvioi täysikasvuisia krokotiileja olevan jäljellä vain noin 140.

Perinteisissä uudelleenistutusohjelmissa on usein hyödynnetty poikasia. Nuorten krokotiilien selviytymisaste on kuitenkin hyvin alhainen, ja niiden lisääntymiskypsyyden saavuttaminen kestää useita vuosia.

Somaweera selitti, että vanhempien vankeudessa kasvatettujen eläinten vapauttaminen voisi tarjota vaihtoehdon, mutta vain siinä tapauksessa, että krokotiilit pystyisivät sopeutumaan vieraisiin elinympäristöihin sen sijaan, että ne yrittäisivät palata vankeuteen.

Viittä krokotiilia seurattiin

Tutkijat kiinnittivät viidelle täysikasvuiselle suistokrokotiilille satelliittiseurantalaitteet ja seurasivat niiden liikkeitä useiden kuukausien ajan.

Ryhmään kuului kolme naarasta, jotka olivat viettäneet vankeudessa kahdeksasta 22 vuoteen, yksi luonnonvarainen krokotiili, joka vapautettiin samassa paikassa, josta se oli pyydystetty, sekä toinen luonnonvarainen yksilö, joka siirrettiin noin 132 kilometrin päähän alkuperäiseltä elinalueeltaan.

Eläinten välinen ero oli huomattava.

Yksikään kolmesta vankeudessa kasvaneesta naaraasta ei osoittanut merkkejä yrityksestä palata kasvatuslaitokseen. Sen sijaan ne muodostivat suhteellisen pienet elinpiirit ja liikkuivat paikallisten luonnonvaraisten krokotiilien kaltaisilla tavoilla.

Somaweeran mukaan tämä käyttäytyminen viittasi siihen, että vankeudessa kasvatetut eläimet pystyivät sopeutumaan uuteen ympäristöön yllättävän hyvin.

Yksi luonnonvarainen krokotiili yritti palata kotiin

Siirretty luonnonvarainen krokotiili nimeltä Jongra käyttäytyi hyvin eri tavalla.

Vaikka Jongra ei saavuttanut alkuperäistä pyyntipaikkaansa tutkimusjakson aikana, sen liikkeet suuntautuivat jatkuvasti sitä kohti. Se kulki päivittäin paljon pidempiä matkoja kuin muut krokotiilit ja liikkui huomattavasti laajemmalla alueella.

Joinakin päivinä Jongra kulki yli 30 kilometriä. Tutkijat pitivät tällaista liikkumismallia voimakkaalle kotiutumisvaistolle tyypillisenä.

Uusi vaihtoehto luonnonsuojeluun

Tulokset viittaavat siihen, että vankeudessa kasvatettujen nuorten aikuisten tai täysikasvuisten krokotiilien vapauttaminen voi olla hyödyllinen keino luonnonvaraisten kantojen vahvistamiseen.

Tutkijat korostivat, että luonnonvaraisten krokotiilien siirtäminen edellyttää edelleen huolellista suunnittelua, koska niiden kotiutumisvaisto voi pysyä voimakkaana jopa pitkän matkan kuljetuksen jälkeen.

Tutkimus ei osoita, että kaikki vankeudessa kasvatetut krokotiilit sopeutuisivat onnistuneesti, etenkin koska seurannassa oli vain viisi eläintä.

Tulokset tarjoavat kuitenkin rohkaisevaa näyttöä siitä, että täysikasvuisilla vankeudessa kasvatetuilla eläimillä voi olla aiemmin oletettua suurempi merkitys luonnonsuojelussa.

Alueilla, joilla krokotiilien määrä on edelleen vaarallisen pieni, suurempien ja jo lisääntymisikää lähestyvien eläinten vapauttaminen voisi tarjota käytännöllisemmän vaihtoehdon pelkästään haavoittuviin poikasiin tukeutumiselle.