Eläimet

Ihminen on muokannut luonnonmaisemia vuosisatojen ajan, mutta uusi tutkimus osoittaa, että villieläimet voivat reagoida voimakkaasti myös ihmisten suoraan läsnäoloon.

Pelkät tiet, kaupungit ja muut pysyvät ympäristömuutokset eivät siis kerro koko kuvaa.

Tutkijat yhdistivät eläinten seurantatietoja anonymisoituihin matkapuhelinten sijaintitietoihin. Näin he pystyivät erottamaan toisistaan ihmisten fyysisen läsnäolon ja ihmisen muokkaaman ympäristön vaikutuksia.

Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin 4 581 nisäkkään ja linnun liikkumistietoja. Mukana oli 37 lajia eri puolilta Manner-Yhdysvaltoja. Tutkijat vertasivat vuosien 2019 ja 2020 vastaavia ajanjaksoja, jolloin COVID-19-pandemia muutti merkittävästi ihmisten liikkumista.

Poikkeuksellinen luonnollinen koe

Pandemia tarjosi tutkijoille harvinaisen mahdollisuuden tarkastella ihmisten läsnäolon vaikutuksia. Tavallisesti ihmisten liikkumista on vaikea mitata tarkasti, koska yksityiskohtaista sijaintitietoa ei yleensä ole julkisesti saatavilla.

Aiemmissa eläintutkimuksissa ihmisen vaikutusta onkin usein arvioitu epäsuorasti esimerkiksi kaupungistumisen, maatalouden tai rajoitustoimien perusteella.

Tässä tutkimuksessa tutkijat saivat käyttöönsä anonymisoitua matkapuhelinten sijaintitietoa kaupunginosatasolla. He yhdistivät sen seurattujen eläinten viikoittaisiin GPS-tietoihin. Näin voitiin tarkastella, miten eläinten liikkuminen muuttui tilanteissa, joissa ihmisten määrä tietyllä alueella vaihteli, vaikka itse maisema pysyi ennallaan.

Tutkimuksen toinen pääkirjoittaja Scott Yanco Smithsonianin National Zoo and Conservation Biology Institutesta totesi, että pandemian aikana saatavilla ollut mobiilidatan määrä mahdollisti ihmisten läsnäolon tavallista suoremman mittaamisen. Tämä auttoi paljastamaan vaikutuksia, jotka olisivat voineet jäädä huomaamatta, jos tarkastelussa olisi keskitytty vain elinympäristöjen muuttumiseen.

Ihmiset vaikuttavat yhtä lailla kuin ympäristö

Eläinten käyttäytymistä ei useimmiten voitu selittää pelkillä maiseman muutoksilla. Noin 57 prosenttiin tutkituista lajeista vaikuttivat sekä ihmisten läsnäolo että ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset.

Ihmisten läsnäolo liittyi käytetyn alueen määrän tai eläimen ympäristöllisen elinpiirin koon muutoksiin 67 prosentilla nisäkäslajeista ja 68 prosentilla lintulajeista.

Vaikutukset myös kietoutuivat toisiinsa. Monissa tapauksissa eläimen reaktio ihmisiin riippui siitä, kuinka voimakkaasti ympäristöä oli jo muokattu. Samalla maiseman muutoksen vaikutus vaihteli sen mukaan, kuinka paljon ihmisiä alueella liikkui.

Noin 67 prosenttia nisäkäslajeista ja 41 prosenttia lintulajeista vähensi käyttämänsä elinympäristön määrää ihmisten läsnäolon ja maiseman muokkaamisen yhteisvaikutuksesta.

Eläimet näyttivät olevan erityisen herkkiä ihmisten läsnäololle suhteellisen luonnontilaisilla alueilla, kuten kansallispuistoissa. Tiheästi kaupungistuneilla alueilla reaktiot olivat erilaisia.

Lajit reagoivat eri tavoin

Yksi tutkimuksen selkeimmistä havainnoista oli, ettei villieläinten suhtautumista ihmisiin voi kuvata yhdellä yleisellä säännöllä.

Esimerkiksi sudet laajensivat käyttämiään alueita ihmisten läsnä ollessa. Tutkijat arvioivat tämän voivan liittyä lajin pitkään historiaan ihmisten kanssa. Sudet saattavat levittäytyä laajemmalle tai liikkua kauemmas pyrkiessään välttämään ihmisiä.

Valkohäntäpeuroilla havaittiin erilainen reaktio. Niiden ympäristöllinen elinpiiri laajeni maiseman muuttuessa voimakkaammin ihmisen vaikutuksesta, mutta pieneni ihmisten läsnäolon lisääntyessä. Hietakurjet puolestaan reagoivat päinvastaisella tavalla.

Tutkimuksen toinen pääkirjoittaja Ruth Oliver UC Santa Barbaran Bren School of Environmental Science & Managementista korosti, että erilaiset reaktiot osoittavat lajikohtaisten suojelutoimien merkityksen. Eri eläimillä on erilaiset elinympäristövaatimukset, käyttäytymistavat ja uhat.

Mitä tulokset merkitsevät luonnonsuojelulle?

Tutkimus kuuluu kansainväliseen COVID-19 Bio-Logging Initiative -hankkeeseen, jossa selvitettiin eläinten reaktioita pandemian aiheuttamiin suuriin muutoksiin ihmisten toiminnassa. Laajassa yhteistyössä oli mukana noin 600 kumppania, ja aineisto koostui noin miljardista sijaintitiedosta lähes 13 000 eläimestä.

Uudet tulokset viittaavat siihen, että luonnonsuojelussa pitäisi huomioida pysyvän infrastruktuurin lisäksi myös se, milloin ja missä ihmiset liikkuvat. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi suojelualueiden kävijärajoituksiin ja siihen, milloin ihmisen toimintaa sallitaan herkissä elinympäristöissä.

Tutkimus ei kuitenkaan kerro, ovatko havaitut käyttäytymismuutokset eläimille hyödyllisiä vai haitallisia. Eläimet voivat sopeutua muutoksiin onnistuneesti, mutta muuttunut liikkuminen voi myös olla merkki stressistä.

Oliverin mukaan tutkijat selvittävät parhaillaan, liittyykö ihmisten aiheuttamaan paineeseen reagoivilla eläimillä muuttunut käyttäytyminen suurempaan vai pienempään kuolemanriskiin.

Tutkimus tuo uuden näkökulman ihmisten ja villieläinten suhteeseen. Tiet ja kaupungit vaikuttavat eläimiin selvästi, mutta merkitystä voi olla myös ihmisen yksinkertaisella läsnäololla. Lisäksi eri lajit voivat reagoida samaan muutokseen hyvin eri tavoin.