Vuorten kasviston muutos

Euroopan vuorenhuiput saattavat näyttää muuttuvan lämpötilojen noustessa biologisesti monimuotoisemmiksi.

Uusi tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että tämä näennäinen kehitys peittää alleen huolestuttavan suuntauksen.

Yhä useammat kasvilajit siirtyvät lämpenevissä vuoristoympäristöissä ylemmäs, samalla kun erityisesti korkeisiin korkeuksiin sopeutuneet lajit katoavat yhä useammin yksittäisiltä huipuilta.

Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin pitkäaikaisia kasvillisuustietoja 62 vuorenhuipulta eri puolilta Eurooppaa.

Tutkijat havaitsivat, että paikalliset kasvilajien häviämiset ovat kiihtyneet viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Tämä herättää huolta siitä, että pelkkä lajimäärän kasvu voi antaa puutteellisen kuvan siitä, millä tavalla lämpeneminen muuttaa alpiinisia ekosysteemejä.

Vuoristokasvit siirtyvät ylemmäs

Suuren osan historiasta korkeiden vuoristojen ympäristöt toimivat voimakkaana luonnollisena esteenä. Lyhyet kasvukaudet, jatkuvat pakkaset ja matalat lämpötilat estivät monia kasveja selviytymästä lähellä vuorenhuippuja.

Euroopan lämmetessä nämä rajoitteet ovat heikentyneet. Aiemmin alemmilla korkeuksilla eläneet kasvit ovat laajentaneet levinneisyysalueitaan yhä ylemmäs ja tuoneet uusia lajeja alpiinisiin kasviyhteisöihin.

Ensi silmäyksellä tämä voi vaikuttaa myönteiseltä kehitykseltä, sillä monien huippujen kasvilajien kokonaismäärä on kasvanut. Uusi tutkimus osoittaa kuitenkin, että samaan aikaan häviävät yhä useammin lajit, jotka ovat jo sopeutuneet elämään korkealla vuoristossa.

Suurempi lajimäärä voi peittää merkittäviä menetyksiä

Tutkijat tarkastelivat tietoja, jotka kerättiin GLORIA-ohjelman kautta. Kyseessä on kansainvälinen ohjelma, joka seuraa korkeiden vuoristoalueiden biologista monimuotoisuutta.

Tutkimukseen sisältyneet 62 eurooppalaista vuorenhuippua kartoitettiin neljä kertaa vuosina 2001–2022. Tutkijat vertasivat jokaisella kartoituskerralla havaittuja kasvilajeja ja kirjasivat lajit, joita ei enää löydetty.

Yksittäisiltä huipuilta katoavien lajien osuus kasvoi jokaisella tutkimusjaksolla. Erityisen todennäköisesti katosivat kasvit, joiden tyypillinen levinneisyysalue sijoittuu tutkittavan huipun yläpuolelle.

Tämä tarkoittaa, että korkeisiin alueisiin erikoistuneet lajit eli lajit, jotka elävät jo lähellä Euroopan vuoristoympäristöjen kylmempää ääripäätä, saattavat joutua yhä epäedullisempaan asemaan lämpötilojen noustessa.

Lämpeneminen liittyi läheisesti lajien katoamiseen

Johannes Wessely Wienin yliopistosta, joka on tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, kertoi kasvien kadonneen todennäköisemmin huipuilta, joilla lämpeneminen oli ollut voimakkaampaa. Hänen mukaansa yhteys lämpötilan nousuun oli jopa voimakkaampi kuin ajan kulumisen yleinen vaikutus.

Paikallisen katoamisen riski kasvoi myös lajin luontaisen korkeusalueen lämpimämpää ja alempaa reunaa kohti.

GLORIA-ohjelmaa Itävallan tiedeakatemiassa ja BOKU-yliopistossa koordinoiva Harald Pauli selitti, että lajit, jotka kasvavat jo valmiiksi levinneisyysalueensa keskimääräistä lämpimämmissä osissa, vaikuttivat olevan alttiimpia lämpötilan lisänousuille.

Osa menetyksistä on saattanut viivästyä vuosikymmenillä

Korkeiden vuoristoalueiden erikoistuneet lajit kestävät usein poikkeuksellisen hyvin ankaria olosuhteita ja voivat elää monia vuosia. Nämä ominaisuudet saattavat auttaa niitä selviytymään ympäristön muutoksista pitkään, vaikka olosuhteet muuttuisivat vähitellen niille sopimattomammiksi.

Tutkijat kutsuvat tällaista viivästynyttä vaikutusta sukupuuttovelaksi. Populaatio voi säilyä vuosia sen jälkeen, kun ympäristöolosuhteet ovat alkaneet ylittää sen sietokyvyn rajat, mutta yksilömäärä voi vähitellen pienentyä, kunnes laji lopulta katoaa kyseiseltä alueelta.

Tutkimuksessa paikallisia sukupuuttoja edelsivät usein pitkät populaatioiden vähenemisjaksot. Tämä tukee mahdollisuutta, että osa nykyisistä menetyksistä heijastaa jo vuosikymmeniä sitten alkanutta lämpenemistä.

Projektikoordinaattori Stefan Dullinger kuitenkin huomautti, että sukupuuttovelkaan perustuva selitys vaatii vielä lisätutkimuksia.

Hänen mukaansa kasvavat katoamisluvut voivat olla aiempien ympäristömuutosten viivästyneitä seurauksia, mutta tulkinnan vahvistaminen edellyttää lisää tutkimusta.

Alpiinisten ekosysteemien muuttuva tulevaisuus

Tulokset osoittavat, ettei vuorenhuipun lajien kokonaismäärän laskeminen välttämättä riitä ekosysteemin tilan arviointiin.

Huipulle voi saapua uusia kasveja alemmilta korkeuksilta samalla, kun harvinaiset erikoistuneet lajit katoavat. Ne eivät voi yksinkertaisesti siirtyä enää ylemmäs saavuttuaan huipulle.

Seurauksena voi lyhyellä aikavälillä olla suurempi lajikirjo, mutta samalla niiden erityispiirteiden asteittainen häviäminen, jotka tekevät alpiinisista kasviyhteisöistä ainutlaatuisia.

Pitkäaikainen seuranta on siksi olennaista. Lämpenemisen jatkuessa tutkijoiden on seurattava paitsi sitä, mitkä lajit saapuvat Euroopan vuorille, myös sitä, mitkä pitkään alueilla eläneet erikoistuneet lajit katoavat vähitellen.