Bubblesin ruokastrategia

Pullonokkadelfiini nimeltä Bubbles on herättänyt tutkijoiden huomion epätavallisella tavalla hankkia ruokaa.

Sen sijaan, että delfiini jahtaisi saalista aina suoraan, se on toistuvasti kohdistanut huomionsa kaloihin ja hyödyntänyt sitä, mitä tapahtuu niiden stressaantuessa.

Useiden vuosien aikana tehdyt havainnot viittaavat siihen, että kyseessä voi olla opittu ja energiaa säästävä ravinnonhankintatapa eikä vain yksittäinen tapahtuma.

Harvinainen ravinnonhankintatapa

Sunshine Coastin yliopiston tutkijat dokumentoivat Bubblesin toimintaa Lady Elliot Islandin lähellä, Australian eteläosassa sijaitsevalla Suurella valliriutalla. Vuosina 2021–2025 tutkijat tallensivat delfiinin käyttävän samaa epätavallista menetelmää 11 kertaa.

Käyttäytyminen on esimerkki kleptoparasitismista (kleptoparasitism), jolla tutkijat tarkoittavat tilannetta, jossa eläin hankkii ravintoa toiselta eläimeltä sen jo pyydystettyä tai kerättyä sen.

Vaikka ravinnon varastamista esiintyy eri puolilla eläinkuntaa, tällaista käyttäytymistä on havaittu yksityiskohtaisesti vain harvoin merinisäkkäillä.

Toistuvat havainnot tarjoavat siksi poikkeuksellisen mahdollisuuden tarkastella, miten yksittäinen delfiini voi kehittää erikoistuneen tavan hankkia ravintoa.

Näin Bubbles hankkii ateriansa

Strategia alkaa, kun Bubbles lähestyy parvea, jossa ui isosilmäisiä trevally-kaloja. Tutkijat havaitsivat delfiinin valitsevan yhden kalan ja jahtaavan sitä vedessä. Takaa-ajo näyttää aiheuttavan kalalle niin paljon stressiä, että se oksentaa äskettäin syömäänsä ravintoa.

Bubbles siirtyy tämän jälkeen paikalle ja syö ulos oksennetun ravinnon. Sen sijaan, että delfiini käyttäisi saman määrän energiaa nopeasti liikkuvan saaliin pyydystämiseen itse, se hyödyntää ravintoa, jonka toinen eläin on jo hankkinut.

Tämä tapahtumasarja havaittiin toistuvasti, mikä tekee havainnoista erityisen kiinnostavia.

Tutkijat arvioivat, että Bubbles on saattanut oppia tunnistamaan kalat, joista on todennäköisesti saatavilla palkitsevampi ateria, ja kohdistamaan huomionsa mahdollisesti yksilöihin, joiden vatsassa on enemmän ravintoa.

Saatavilla olevat havainnot eivät kuitenkaan osoita tarkasti, miten delfiini tunnistaa tällaiset kalat.

Miksi käyttäytymisellä on merkitystä?

Ravinnon etsiminen kuluttaa energiaa etenkin silloin, kun eläin jahtaa nopeasti liikkuvaa saalista. Bubblesin havaittiin etsivän ravintoa johdonmukaisesti yksin, vaikka pullonokkadelfiinit voivat myös etsiä ravintoa ryhmissä.

Tutkimusryhmä ehdotti, että tämä erikoistunut käyttäytyminen voisi vähentää aterian hankkimiseen tarvittavaa energiaa. Suoran takaa-ajon sijaan Bubbles näyttää hyödyntävän toisen kalan käyttäytymisen ja sen jo syömän ravinnon välistä yhteyttä.

Tämä voisi auttaa selittämään, miksi sama menetelmä on toistunut useiden vuosien ajan.

Tutkijat ehdottivat myös, että toistuvat naksahdusäänet ja matalataajuiset äänet voivat vaikuttaa tilanteeseen lisäämällä kalan stressiä. Tämä on kuitenkin hypoteesi eikä vahvistettu selitys, joten lisähavaintoja tarvitaan selvittämään tarkasti, mikä rooli äänillä on.

Esimerkki yksilön joustavasta käyttäytymisestä

Yksi löydön kiinnostavimmista puolista on se, mitä se kertoo käyttäytymisen joustavuudesta. Eläimet eivät aina käytä koko elämänsä ajan vain yhtä ravinnonhankintatapaa. Kokemus voi vaikuttaa siihen, miten ne reagoivat ympäristöönsä ja hyödyntävät tarjolla olevia mahdollisuuksia.

Bubblesin tapauksessa tutkijat havaitsivat saman yleisen strategian useita kertoja useiden vuosien aikana.

Tämä herättää mahdollisuuden, että delfiini on kehittänyt kokemuksen kautta erikoistuneen tekniikan. Tutkimus keskittyy kuitenkin yhteen yksilöön, joten havaintojen perusteella ei voida päätellä, kuinka yleistä tällainen käyttäytyminen on pullonokkadelfiinien keskuudessa.

Tutkijat uskovat, että vastaavaa käyttäytymistä voi jäädä muualla huomaamatta.

Merieläimet viettävät suuren osan elämästään veden alla, mikä tekee yksityiskohtaisesta ja pitkäkestoisesta seurannasta vaikeaa. Vain satunnaisesti esiintyvä käyttäytyminen voi siksi jäädä tutkijoilta huomaamatta, ellei yksittäistä eläintä seurata pitkään.

Teknologia voi paljastaa lisää

Pitkäaikainen havainnointi veden alla on haastavaa etenkin silloin, kun eläimet liikkuvat laajoilla alueilla. Tutkijat ehdottivat, että vedenalaisten tutkimusten yhdistäminen esimerkiksi lennokkeihin voisi helpottaa epätavallisten ravinnonhankintatekniikoiden dokumentointia.

Tällaiset menetelmät voisivat auttaa tutkijoita selvittämään, rajoittuuko ravinnon varastaminen pieneen määrään yksilöitä vai esiintyykö sitä useammin kuin nykyiset havainnot osoittavat.

Lisähavainnot auttaisivat myös selvittämään, oppivatko delfiinit tällaisia tekniikoita itsenäisesti vai voivatko samanlaiset käyttäytymistavat levitä sosiaalisen oppimisen kautta.

Bubblesin käyttäytyminen tarjoaa kiehtovan esimerkin siitä, miten eläimet voivat käyttää joustavia strategioita ravinnon hankkimiseen. Yksitoista dokumentoitua ravinnonhankintatapausta ei osoita, että kaikki pullonokkadelfiinit käyttäytyisivät näin, mutta ne antavat aihetta tutkia epätavallisia ravinnonhankintatapoja tarkemmin.

Tutkimus korostaa myös kärsivällisen ja pitkäaikaisen seurannan merkitystä, sillä jotkin paljastavimmista käyttäytymistavoista voivat tulla näkyviin vasta, kun samoja eläimiä tarkkaillaan toistuvasti.