Luonnon piilovaikutukset

Maasto voi näyttää terveeltä ja tuottavalta, mutta sen merkitys luonnonvaraisille eläimille voi vaihdella suuresti.

Laaja eurooppalainen tutkimus on nyt tarkastellut, miten sekä maankäytön tyyppi että sen hoidon intensiivisyys vaikuttavat siihen, missä eri lajit voivat elää.

Tulokset osoittavat, etteivät kaikki eläimet reagoi muuttuvaan maisemaan samalla tavalla. Yleiset lajit ja tiettyihin elinympäristöihin erikoistuneet lajit voivat kohdata hyvin erilaiset olosuhteet samassa maisemassa.

Laaja tutkimus Euroopassa

Surreyn yliopiston, Itävallassa toimivan Institute of Applied Systems Analysis -tutkimuslaitoksen ja Natural History Museumin tutkijat tarkastelivat 229 selkärankaislajia, jotka liittyvät maatalous- ja metsäympäristöihin eri puolilla Eurooppaa. Aineistoon kuului 123 lintulajia, 86 nisäkäslajia sekä 20 matelija- ja sammakkoeläinlajia.

Ilmasto-olosuhteiden sijaan tutkimuksessa keskityttiin erityisesti siihen, miten maata käytetään ja kuinka voimakkaasti sitä hoidetaan. Tutkijat hyödynsivät lajien levinneisyysmalleja arvioidakseen, millaisiin maisemiin eri lajit liittyivät eurooppalaisilla esiintymisalueillaan.

Mitä maankäytön intensiivisyys tarkoittaa?

Maankäytön intensiivisyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka voimakkaasti aluetta hyödynnetään ja hoidetaan. Maataloudessa suurempi intensiteetti voi tarkoittaa esimerkiksi koneiden, lannoitteiden ja torjunta-aineiden runsaampaa käyttöä. Metsätaloudessa siihen voivat liittyä lyhyemmät hakkuukierrot ja tasaisemmat istutuskuviot.

Näillä eroilla on merkitystä, sillä maiseman rakenteen ja hoitotapojen muuttaminen voi vaikuttaa siihen, millaisia elinolosuhteita luonnonvaraisille lajeille on tarjolla. Tutkimuksen perusteella itse maankäytön tyyppi vaikutti yleensä enemmän elinympäristön sopivuuteen kuin hoidon intensiivisyys yksinään.

Maatalousalueilla erot näkyvät selvästi

Viljelysmaihin ja niittyihin liittyvillä lajeilla oli yleensä paremmat elinolosuhteet vähemmän intensiivisesti hoidetuilla maatalousalueilla kuin vastaavilla tehokkaammin hyödynnetyillä alueilla.

Tulos viittaa siihen, että joidenkin maatalousalueiden käyttöpaineen vähentäminen voisi luoda olosuhteita, jotka tukevat useampia lajeja. Tutkijat korostivat myös vesi- ja kosteikkoalueiden ennallistamisen mahdollista merkitystä erityisesti maatalousympäristöihin liittyville lajeille.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki lajit reagoisivat samalla tavalla. Elinympäristövaatimukset vaihtelevat huomattavasti, minkä vuoksi luonnon ja maatalouden suhteesta on vaikea tehdä yhtä yleispätevää johtopäätöstä.

Metsissä vaikutukset ovat erilaisia

Metsiin liittyvillä lajeilla suhde hoidon intensiivisyyteen oli monimutkaisempi. Tutkimuksen mukaan intensiivisyydellä oli voimakkain vaikutus laajalle levinneisiin lajeihin, jotka saattoivat joissakin tapauksissa hyötyä tehokkaammin hoidetuista metsäympäristöistä.

Harvinaisemmilla ja elinympäristöltään vaativammilla lajeilla tarpeet olivat puolestaan erilaisia. Tämä on tärkeä havainto, sillä maisema, joka tarjoaa sopivat olosuhteet yleisille eläimille, ei välttämättä tarjoa niitä lajeille, joiden elinympäristövaatimukset ovat paljon kapeammat.

Kaupungit sopivat joillekin lajeille

Yksi tutkimuksen kiinnostavista havainnoista liittyi kaupunkialueisiin. Kaupunkimainen ympäristö osoittautui monille tarkastelluista lajeista sopivimmaksi elinympäristöksi. Tämä koski erityisesti yleisiä lajeja, jotka pystyvät elämään ihmisten läheisyydessä.

Tulos ei kuitenkaan tarkoita, että kaupunkien laajeneminen automaattisesti hyödyttäisi luonnon monimuotoisuutta.

Sen sijaan havainto osoittaa, kuinka eri tavoin lajit voivat sopeutua ihmisen muokkaamiin ympäristöihin. Yleiset ja sopeutumiskykyiset lajit voivat hyödyntää kaupungeissa esiintyviä olosuhteita, kun taas erikoistuneemmat lajit saattavat olla riippuvaisia luonnontilaisemmista alueista.

Miksi harvinaisiin lajeihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Yleisten ja erikoistuneiden lajien välinen ero on yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista. Laajalle levinneet lajit voivat käyttää useita erilaisia ympäristöjä, joten niillä on enemmän vaihtoehtoja maisemien muuttuessa.

Kapeampiin elinympäristöihin sopeutuneilla lajeilla vaihtoehtoja voi olla huomattavasti vähemmän.

Jos niille sopivat olosuhteet katoavat, uuden elinympäristön löytäminen voi olla vaikeaa.

Tutkijat arvioivat, että maatalousalueiden hoidon intensiivisyyden vähentäminen tietyillä viljelys- ja niittyalueilla, kosteikkojen ennallistaminen sekä intensiivisen metsätalouden vähentäminen voisivat tarjota luonnonsuojelullisia hyötyjä joillekin lajeille. Tämä voi olla erityisen tärkeää erikoistuneille metsälajeille.

Mitä tulokset kertovat?

Tutkimus osoittaa, ettei elinympäristöjen suojelussa voida luottaa yhteen ratkaisuun. Kaksi aluetta voi näyttää yhtä vihreältä, mutta niiden merkitys luonnolle voi olla hyvin erilainen riippuen siitä, miten maata käytetään, mitä siellä kasvaa ja kuinka voimakkaasti sitä hoidetaan.

Näiden erojen ymmärtäminen voi auttaa tutkijoita ja maankäytön suunnittelijoita tunnistamaan paremmin, mitkä ympäristöt ovat tärkeitä juuri tietyille lajeille. Samalla se korostaa harvinaisempien lajien huomioimisen merkitystä maatalous-, metsä- ja kaupunkiympäristöjen muutoksia arvioitaessa.

Laaja eurooppalainen tutkimus tarjoaa yksityiskohtaisemman kuvan siitä, miten maankäytön erilaiset muodot vaikuttavat eläinten elinympäristöihin. Näiden erojen tunnistaminen voi auttaa kohdentamaan elinympäristöjen suunnittelua tarkemmin ja suojelemaan monipuolisemmin lajeja, jotka ovat riippuvaisia tietyistä maisemista.