Puuttuva vihreä kerros

Kaupunkipuistot näyttävät usein hyvin samanlaisilta: korkeita varjopuita, leikattua nurmikkoa ja niiden välissä vain vähän muuta kasvillisuutta.

Queenslandin yliopiston tutkijoiden mukaan juuri tästä välistä puuttuu tärkeä luonnon ja ihmisten hyvinvointia tukeva kerros.

Pensailla ja pienillä puilla on tärkeä rooli

Tutkijat tarkastelivat julkisten viheralueiden rakennetta ja kiinnittivät huomiota niin sanottuun keskikerroksen kasvillisuuteen. Sillä tarkoitetaan noin 1–10 metrin korkuisia pensaita ja pieniä puita, joita monissa kaupunkipuistoissa on yllättävän vähän.

Ekologi Dr. Nicola Sockhillin mukaan puistojen suunnitteluun on pitkään vaikuttanut 1800-luvulta peräisin oleva englantilaistyylinen maisemasuunnittelu. Siinä siisteys ja avoimet nurmialueet ovat usein korostuneet, mutta luonnon kannalta ratkaiseva kasvillisuuskerros on jäänyt vähälle huomiolle.

Tällä keskikerroksella on kuitenkin tärkeä tehtävä. Se tarjoaa ravintoa ja suojaa pienille eläimille ja linnuille, joiden elinympäristöjä kaupunkien tiivistyminen ja uusien asuinalueiden laajeneminen luonnonalueille vähentävät.

Luonto tukee myös kaupunkilaisten hyvinvointia

Kaupunkien viheralueiden merkitys ei rajoitu eläimiin. Yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa, ja monille ihmisille lähistön puisto voi olla päivän ainoa mahdollisuus olla tekemisissä luonnon kanssa. Siksi myös sillä, millaista kasvillisuutta puistoissa on, on merkitystä.

Luonnossa oleskelun on havaittu voivan vähentää stressihormoni kortisolin määrää, tukea keskittymiskyvyn palautumista sekä lievittää ahdistusta ja masennusoireita. Luonnolla on havaittu olevan yhteyksiä myös sairaudesta tai vammasta toipumiseen.

Tutkijoiden mukaan tiheämpää kasvillisuutta voidaan lisätä puistoihin ilman, että turvallisuus unohtuu. Hyvä valaistus, avoimet näkymät ja kasvillisuuden harkittu sijoittelu voivat auttaa yhdistämään luonnonmukaisemmat alueet avoimiin virkistystiloihin.

Alkuperäiset kasvit voivat vähentää ylläpitotarvetta

Luonnonmukaisempi puisto voi olla myös kustannustehokkaampi.

Tutkimuksen toinen kirjoittaja, professori Richard Fuller, huomauttaa, että paikalliset alkuperäiskasvit tarvitsevat vakiinnuttuaan yleensä vähemmän jatkuvaa hoitoa kuin nurmikot. Tämä voi vähentää veden, polttoaineen ja työn tarvetta.

Tutkijoiden mukaan puistoihin sopivat usein parhaiten juuri ne kasvit, jotka kasvoivat alueella ennen puiston rakentamista. Paikallinen kasvillisuus voi tarjota luonnonvaraisille eläimille tuttuja ravinnon ja suojan lähteitä.

Esimerkiksi Australiassa elävä fairywren-lintu liikkuu mielellään suojan läheisyydessä.

Pelkkä nurmikko ja korkea puustoinen latvus eivät tarjoa sille riittävästi suojaa, mutta esimerkiksi Acacia- tai Westringia-kasvillisuuden muodostama tiheä kasvusto voi tehdä alueesta sille sopivamman elinympäristön.

Kings Park näyttää, että yhdistelmä toimii

Tutkijat nostavat esimerkiksi Perthissä sijaitsevan Kings Parkin. Suosittu puisto palvelee sekä paikallisia asukkaita että matkailijoita, mutta sen alueella on myös laaja tiheän luonnonmukaisen kasvillisuuden muodostama kokonaisuus.

Ajatus ei siis ole muuttaa kaikkia kaupunkipuistoja tiheiksi metsiköiksi. Sen sijaan tutkijat ehdottavat erilaisia puistotyyppejä, jotka täydentävät toisiaan.

Puistot osaksi koko kaupungin vihersuunnittelua

Tutkijat suosittelevat, että viheralueita suunniteltaisiin yksittäisten puistojen sijaan myös koko kaupungin tasolla. Kaikkien puistojen ei tarvitse näyttää samanlaisilta.

Kaupungissa voisi olla avoimia virkistysalueita ja niiden rinnalla tiheämmin kasvillisuutta sisältäviä paikkoja.

Tällainen vaihtelu voisi tarjota ihmisille erilaisia tapoja käyttää viheralueita ja samalla muodostaa eläimille enemmän elinympäristöjä. Tutkijoiden mukaan kasvillisuuden rakenteellinen monimuotoisuus on julkisissa tiloissa tällä hetkellä aliedustettua.

Tutkimus julkaistiin BioScience-lehdessä. Tutkimukseen osallistuivat Queenslandin yliopiston tutkijoiden lisäksi professori Sarah Bekessy RMIT-yliopistosta, nykyisin Melbournen yliopistosta, sekä Dr. Brenda Lin CSIROsta.